13.11.2013

Upeita hattuja ja koristeellisia kauluksia


Hivenen kateellisena katselen vanhoja valokuvia. Naiset pukeutuivat erittäin kauniisti ja tyylikkäästi 1800-luvun lopulla. Hatut olivat korkeita tai leveitä ja koristeltu nauhoin, rusetein, kukin ja pitsein. Täyspitkien leninkien istuvaa miehustaa ja olkapäitä korostivat monenlaiset rypytykset, taitokset ja näyttävät leikkaukset. Pääntietä kehysti leveä kaulus, jota vielä korostettiin rusetein, huivein tai pitsein. Kuvittelen elämän silloin olleen pelkkää juhlaa, menneen maailman lumoa. Myös miehet olivat komeita valkoisissa korkeissa kauluksissaan ja solmukkeissaan tai ruseteissaan. Kellonperät välkähtelivät liivien etumuksilla, kun he eskorteerasivat daamejaan.

Kuvassa toinen oikealta Hilja Henrikson, Tanskan matkalla 1912.

Silloin valokuvaan tälläydyttiin hienoksi. Laitettiin parasta päälle. Miltä mahtaisi tuntua istua tässä tietokoneen ääressä töissä, kun kutreilla keikkuisi hattu ja täyspitkä leninki kahisisi jaloissa. Ehkä nämä joka suuntaan joustavat housut, t-paita ja villatakki ovat sittenkin paremmat tälle kropalle.

Oikealla Hilja Henrikson.

Näiden upeiden vanhojen valokuvien seuraan pääsin, kun tulin Sastamalan seudun museolle digitoimaan valokuvakokoelmaa. Museon kuvakokoelma kertoo seutukunnan historiasta ja menneisyydestä; henkilöistä, rakennuksista, elinympäristöstä ja työtavoista. Hienommin sitä sanotaan kulttuuriperinnöksi, jota kuvakokoelma siis osaltaan säilyttää. Digitoimalla valokuvat, ne saadaan aikanaan helpommin suuren yleisön selailtaviksi. Digitoitujen kuvien käyttö vähentää alkuperäisten kuvien käsittelyä ja siitä aiheutuvaa kuvien kulumista ja mahdollista vaurioitumista.


Eläinlääkäri Aarne Aarno Vammalasta vasemmalla.

Työssäni siirrän museon vanhaa, jo olemassa olevaa kuva-arkistoa sähköiseen muotoon tietokantaan. Kuvia on tuhansia ja taas tuhansia. Työsarkaa siis riittää. Poimin arkistolaatikosta kuvat ja niihin liittyvät luettelointikortit ja hipsuttelen tietokoneen äärelle. Kuvia pitää käsitellä varoen, eikä niihin pidä jättää sormenjälkiä. Ensin skannaan kuvat tavallisella tasoskannerilla. Skannattaessa kuvia ei mitenkään käsitellä tai parannella, vaan ne siirretään tietokantaan sellaisenaan. Seuraava vaihe on naputella luettelointikortissa olevat kuvaan liittyvät tekstit tietokantaan kuvan yhteyteen. Ne vastaavat kysymyksiin kuka/mikä, mitä, missä ja milloin. Luettelointikortin teksteissä kerrotaan kuvan aihe, kuvanottoaika ja –paikka, kuvan ottaja ja muita mahdollisia lisätietoja.


Viola ja Martta Jaatinen.

Lopuksi teen kuvien asiasanoituksen. Asiasanoilla kuvaillaan kuvassa olevia keskeisiä asioita. Sanat poimitaan sitä varten tehdystä sanastosta ja niiden tarkoitus on helpottaa tiedonhakijaa löytämään tietokannasta haluamiaan kuvia. Sanoja valitessani katson kuvia eri näkökulmista, yritän asettua tiedonhakijan asemaan ja kuvitella mihin hakijan tarpeeseen tämä kuva voisi vastata. Joskus etsin lisätietoja tai tarkistan asioita muista lähteistä ja silloin loistavana apuna on museon upeasti järjestetty käsikirjasto.

Tunnistamaton perhe.

Näiden paikallisten valokuvien kautta minullekin tulee vähitellen tutummaksi äitini kotiseudun historia. Vastaani on tullut jopa muutamia sukuuni liittyviä kuvia, yllätys, yllätys. Kuinka mahtaa olla sinun sukusi kuvien kanssa?

Tunnistamaton nainen ja lapset.

 
Jos etsit vanhoja kuvia vaikka sukututkimukseen liittyen tai tarvitset kuvan  johonkin julkaisuusi tai olet muuten vaan kiinnostunut seutukunnan vanhoista kuvista, museon kuvakokoelma on käytettävissä. Ota yhteyttä Maria Pietilä p. 010 3212 950 (Pukstaavi/vaihde).

Raija Lemmetty
Sastamalan seudun Museo




Vasemmalla Hilda Hinkkala, poliisikonstaapeli
Jahvetti Hinkkalan vaimo Karkusta.

Hilja Grönblom. Mikä vuosi?

Havakset, Kaislat ja Salmivaarat.

Ville Aaltonen eli "Kirinä-Ville" Tyrvään Nuupalasta. 
Koulutyttöjä juhla-asuissaan. Ketä ja milloin?



Mannekiiniesitys Vammalan ammattikoulussa 1959.
Keitä ovat mennekiinit?