19.12.2013

Jouluisia kuvia museon arkistosta



Opettaja Nokkalan perhe jouluna 1900-luvun alussa. Kuvaaja Kalle Havas.

Valokuvaaja Herman Lehdon perhe jouluna 1900-luvun alussa. 

Pelastusarmeijan joulupata Jokisen kulmalla Puistokadun ja Onkiniemenkadun kulmassa. 

Puistokatu jouluvalaistuksessa vuonna 1964.


13.11.2013

Upeita hattuja ja koristeellisia kauluksia


Hivenen kateellisena katselen vanhoja valokuvia. Naiset pukeutuivat erittäin kauniisti ja tyylikkäästi 1800-luvun lopulla. Hatut olivat korkeita tai leveitä ja koristeltu nauhoin, rusetein, kukin ja pitsein. Täyspitkien leninkien istuvaa miehustaa ja olkapäitä korostivat monenlaiset rypytykset, taitokset ja näyttävät leikkaukset. Pääntietä kehysti leveä kaulus, jota vielä korostettiin rusetein, huivein tai pitsein. Kuvittelen elämän silloin olleen pelkkää juhlaa, menneen maailman lumoa. Myös miehet olivat komeita valkoisissa korkeissa kauluksissaan ja solmukkeissaan tai ruseteissaan. Kellonperät välkähtelivät liivien etumuksilla, kun he eskorteerasivat daamejaan.

Kuvassa toinen oikealta Hilja Henrikson, Tanskan matkalla 1912.

Silloin valokuvaan tälläydyttiin hienoksi. Laitettiin parasta päälle. Miltä mahtaisi tuntua istua tässä tietokoneen ääressä töissä, kun kutreilla keikkuisi hattu ja täyspitkä leninki kahisisi jaloissa. Ehkä nämä joka suuntaan joustavat housut, t-paita ja villatakki ovat sittenkin paremmat tälle kropalle.

Oikealla Hilja Henrikson.

Näiden upeiden vanhojen valokuvien seuraan pääsin, kun tulin Sastamalan seudun museolle digitoimaan valokuvakokoelmaa. Museon kuvakokoelma kertoo seutukunnan historiasta ja menneisyydestä; henkilöistä, rakennuksista, elinympäristöstä ja työtavoista. Hienommin sitä sanotaan kulttuuriperinnöksi, jota kuvakokoelma siis osaltaan säilyttää. Digitoimalla valokuvat, ne saadaan aikanaan helpommin suuren yleisön selailtaviksi. Digitoitujen kuvien käyttö vähentää alkuperäisten kuvien käsittelyä ja siitä aiheutuvaa kuvien kulumista ja mahdollista vaurioitumista.


Eläinlääkäri Aarne Aarno Vammalasta vasemmalla.

Työssäni siirrän museon vanhaa, jo olemassa olevaa kuva-arkistoa sähköiseen muotoon tietokantaan. Kuvia on tuhansia ja taas tuhansia. Työsarkaa siis riittää. Poimin arkistolaatikosta kuvat ja niihin liittyvät luettelointikortit ja hipsuttelen tietokoneen äärelle. Kuvia pitää käsitellä varoen, eikä niihin pidä jättää sormenjälkiä. Ensin skannaan kuvat tavallisella tasoskannerilla. Skannattaessa kuvia ei mitenkään käsitellä tai parannella, vaan ne siirretään tietokantaan sellaisenaan. Seuraava vaihe on naputella luettelointikortissa olevat kuvaan liittyvät tekstit tietokantaan kuvan yhteyteen. Ne vastaavat kysymyksiin kuka/mikä, mitä, missä ja milloin. Luettelointikortin teksteissä kerrotaan kuvan aihe, kuvanottoaika ja –paikka, kuvan ottaja ja muita mahdollisia lisätietoja.


Viola ja Martta Jaatinen.

Lopuksi teen kuvien asiasanoituksen. Asiasanoilla kuvaillaan kuvassa olevia keskeisiä asioita. Sanat poimitaan sitä varten tehdystä sanastosta ja niiden tarkoitus on helpottaa tiedonhakijaa löytämään tietokannasta haluamiaan kuvia. Sanoja valitessani katson kuvia eri näkökulmista, yritän asettua tiedonhakijan asemaan ja kuvitella mihin hakijan tarpeeseen tämä kuva voisi vastata. Joskus etsin lisätietoja tai tarkistan asioita muista lähteistä ja silloin loistavana apuna on museon upeasti järjestetty käsikirjasto.

Tunnistamaton perhe.

Näiden paikallisten valokuvien kautta minullekin tulee vähitellen tutummaksi äitini kotiseudun historia. Vastaani on tullut jopa muutamia sukuuni liittyviä kuvia, yllätys, yllätys. Kuinka mahtaa olla sinun sukusi kuvien kanssa?

Tunnistamaton nainen ja lapset.

 
Jos etsit vanhoja kuvia vaikka sukututkimukseen liittyen tai tarvitset kuvan  johonkin julkaisuusi tai olet muuten vaan kiinnostunut seutukunnan vanhoista kuvista, museon kuvakokoelma on käytettävissä. Ota yhteyttä Maria Pietilä p. 010 3212 950 (Pukstaavi/vaihde).

Raija Lemmetty
Sastamalan seudun Museo




Vasemmalla Hilda Hinkkala, poliisikonstaapeli
Jahvetti Hinkkalan vaimo Karkusta.

Hilja Grönblom. Mikä vuosi?

Havakset, Kaislat ja Salmivaarat.

Ville Aaltonen eli "Kirinä-Ville" Tyrvään Nuupalasta. 
Koulutyttöjä juhla-asuissaan. Ketä ja milloin?



Mannekiiniesitys Vammalan ammattikoulussa 1959.
Keitä ovat mennekiinit?
 

 

 

26.9.2013

Kuvia museon arkistosta

Etsimme arkistosta valokuvia, jotka liittyvät syksyisiin töihin ja toimiin. Syksyllä maa kynnetään talvilepoon. Koulut alkavat. Samoin alkavat erilaiset opintokerhot ja -kurssit. Urheilu- ja harrastustoiminta aktivoituu, ja uusia harrastuksiakin aloitetaan. Syksyllä sisustetaan myös kotia. 


Miehiä ja hevosia peltotyössä Vatajan kylän Hannulan pelloilla.

Talouskurssilaisia Haunian talon portailla Tyrvään Leiniälässä.

Hopun koulun oppilaita 1940-luvun lopulla.

Nimismies Vilho Junnilan kodin sisustusta Vammalan Saarikadulla.

Tyrväällä järjestettiin pyöräkilpailut 2 kilometrin matkalla vuonna 1900. Edessä vasemmalla kilpailun järjestäneen urheiluseuran johtaja asemapäällikkö A.F. Savonius ja kilpailun voittaja Hannes Jokinen. Voittajan aika oli 3.44. Toiseksi tuli Kalle Virtanen (3.48) ja kolmanneksi Oskar Järvinen (3.59).  

Jos sinulla on kuviin liittyviä lisätietoja, voit lähettää niitä osoitteeseen sastamalan.museo(a)sastamala.fi.

19.8.2013

Aikamatkailua kuttupitäjässä

Aikamatkailu on aika matkailua. Sen kautta voi päästä suoraan yhteyteen aikaan, josta uneksii ja haaveilee, aikaan, jota ei valitettavasti enää ole. Romantisoivaa? – Kyllä! Toiset tyytyvät television historiallisiin pukudraamoihin, toiset lukevat tietokirjallisuutta, itse suoriudun matkaan kaksin keinoin. Nämä keinot ovat yhtäältä itsensä ajaminen paikkaan, jossa jokin erityinen historiallinen tapaus on sattunut; esivanhempien asuinsijat ja kuolintorpat, ehkäpä näiden kyntämät pellot. Toisaalta mieleni tekee hypistellä vanhoja, ikiaikaisia esineitä. Näin pääsee kättelemään henkilöä, joka ei enää vuosisatoihin ole ollut keskuudessamme, eikä pääse omasta ajastaan kertomaan muuten kuin tuon esineen välityksellä. Näistä jälkeen mainittua aion tässä käsitellä.

Minua kohtasi suuri onni kun ovet avautuivat Sastamalan seudun museon hämärään ja pääsin luetteloimaan sen vanhaa esinekantaa. Vanhan polven ansiokas työ on jättänyt jälkeensä vinon pinon pahvisia kortteja, jotka sisältävät tavattoman määrän tietoa, mutta ymmärrettävästi tieto on vaivalloisesti löydettävissä. Muutamia kymmeniä vuosia sitten ilmaisulla ”hakusana” oli kapeampi merkitys kuin tänä päivänä. Siksi tiedon saattaminen digitaaliseen muotoon on ensiarvoisen tärkeää, jotta yleisö pääsisi kokonaisvaltaisesti perehtymään museon tarjontaan. Tutkijoita unohtamatta. Työ kestää vuosia ja pitää sisällään monia vaiheita.

Näkymä työmaalta

Tyypillinen työpäivä alkaa katsauksella epämääräiseen valikoimaan kaulauslautoja, retortteja, tiuhtoja ja tarapaappoja. Näistä etsin pienellä sievällä pensselillä ylös kirjattuja numerosarjoja, jotka merkitsen huolellisesti ruutuvihkooni. Sekaantumisien välttämiseksi kunkin numeron sijainti vihkon sivulla vastaa esineen sijaintia ”tutkimuspöydällä”. Sitten etsin kaikki mahdolliset numeroita vastaavat luettelointikortit ja tutkin josko esineistä löytyisi vanhoja valokuvia. Jos ei löydy, kuvaan esineen numerotunnistekyltteineen. Tämän jälkeen skannailen ja käsittelen kuvamateriaalin, tallennan aineiston museon kuvapankkiin ja siirryn varsinaiseen luettelointiin. Joskus riittää vanhan kortin tietojen siirtäminen koneelle, usein pitää luetteloida kohde alusta pitäen, väreineen, mittoineen, valmistajineen ja käyttäjineen. Onnellinen saa olla, jos kaikki nämä tiedot selviävät. Kuva liitetään digitaaliseen luettelointikorttiin ja siirrytään seuraavaan esineeseen. Näin työ etenee.

Tuiki tavallinen tarapaappa

Osa työstäni on toki sijoittunut Pukstaavin tiloihin. Rinta rinnan digitoimisen kanssa olen rakentanut ja valvonut näyttelyä, päivystänyt infossa, korjaillut pienoisrautatietä, maalaillut kylttejä, kuljetellut lainatavaraa museolta omistajilleen ja välillä raapinut päätäni. Into on päällä ja työmotivaatio korkealla. Jos innostus tarttuu museovieraaseen, olen omalta osaltani päässyt tavoitteeseen!

V-P. Bäckman

Museomestariharjoittelija, Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi ja Sastamalan seudun museo

19.6.2013

Kesäisiä kuvia Sastamalan seudun museon arkistosta

Sastamalan seudun museon kuva-arkistossa on tuhansia kuvia seudun arjesta ja juhlasta, ihmisistä, rakennuksista ja töistä. Vanhimmat kuvat ovat 1800-luvun lopulta, uusimmat viime vuosilta. Kuva-arkistoa käyttävät museon henkilökunnan lisäksi esimerkiksi tutkijat, kirjailijat ja lehdistö – aina kun tarvitaan kuvia menneisyydestä. Tässä muutamia kesäisiä kuvia arkistosta.



Retket kuuluvat kesän viettoon. Satakuntalainen Osakunta retkeili Karkussa 1900-luvun alussa.

Juhannusjuhlat Vihattulanniemessä 1935. Juhlilla esitettiin näytelmä Seitsemästä veljeksestä. Saunakohtausta varten hankittiin oikea hirsisauna, joka poltettiin näytelmässä.

Vammalassa kesällä 1964 järjestetyssä uimakoulussa tarvittiin vielä lämpimiä vaatteita.

Saunavihtoja tehtiin urakalla seuroissa 1964. Kuvassa vasemmalta Artturi ja Aili Ristimäki, Aino Kallionsivu ja Vihtori Nieminen.

Vammalan torilla tehtiin vihtakauppaa 1970-luvulla, vasemmalla torikauppias Armas Santala.

Erilaiset pihapelit kuuluvat myös kesään. Pienoisgolfkenttä tuli Vammalaan 1955.


Jos sinulla on kuviin liittyviä lisätietoja, voit lähettää niitä osoitteeseen sastamalan.museo(a)sastamala.fi.

13.6.2013

Sastamalan seudun museo puksuttaa

Sastamalan seudun museon näyttelyn sulkeminen uudistamisen ajaksi on herättänyt voimakkaita reaktioita. Se on yllättävää, koska museossa ei juuri ole ollut kävijöitä. Toisaalta reaktiot ovat ymmärrettäviä, sillä paikallismuseon olemassaololla on itseisarvo – käytiin siellä tai ei. 

Hurjimmissa kannanotoissa syyllinen on aivan syyttä ollut vuonna 2011 avattu Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi. Suomen kirjainstituutin säätiö hallinnoi kumpaakin museota, ja pyrkii jakamaan vähät resurssit tasapuolisesti. Pukstaavin avaamiseen on panostettu näyttävästi, ja nyt onkin Sastamalan seudun museon vuoro.

Sastamalan seudun museo ei ole kiinni kaikilta museotyön osa-alueilta, koska museon kuva- ja tietopalvelu on jatkuvasti asiakkaiden käytössä. 

Näyttelytilat ovat suljettuna tämän vuoden ajan. Syynä tähän on vuosia esillä olleen näyttelyn purkaminen, esineiden digitointi ja lainaesineiden palauttaminen niiden oikeille omistajille. 

Rakennus peruskorjattaneen vuonna 2015–2016. Nykyinen rakennus ei täytä toiminnan asettamia vaatimuksia muun muassa saavutettavuuden ja tekniikan suhteen. Myös kokoelmatoiminta edellyttää asianmukaisia työ- ja säilytystiloja. Kokoelmatilat ovat tällä hetkellä täynnä ja selvitystyö jatkuu tilojen saattamiseksi ajan tasalle. 

Vuoden 2014 alussa museon näyttelytoiminta jatkuu pienessä mittakaavassa. Tarkoituksena on toteuttaa alakertaan muistojen olohuone. Paikallishistoriallista käyttökokoelmaa hyödyntäen mahdollistetaan kokeileminen ja tekemällä oppiminen. 

Haluamme rakentaa uuden museon yhdessä kaikkien sastamalalaisten kanssa. Otamme kiitollisina vastaan ajatuksianne, toiveitanne, haaveitanne ja kehittämisideoitanne museon uudistamiseksi. Uusi museo avataan suunnitelmien mukaan vuonna 2017, jolloin Vammala täyttää 110 vuotta ja Suomi 100 vuotta. Palautetta voi antaa Sastamalan pääkirjastolta löytyviltä palautelomakkeilla. 

Leena Aaltonen
Museonjohtaja, Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi ja Sastamalan seudun museo

6.6.2013

Avoimet ovet olivat menestys

Sastamalan seudun museolla vietettiin 6.6. avoimien ovien päivää. Paikalla kävi yli 100 ihmistä ottamassa kantaa museon uudistamiseen. Päivä kului ihmisten kanssa jutellessa ja hyviä ideoita muistiin merkitessä.

Näyttelyssä tavattiin tuttuja
ja muisteltiin menneitä
Selväksi tuli, että Sastamalan seudun museota tarvitaan ja paikallishistorian esittelemiselle on tilausta. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että museo on auki. Museon sulkeminen loppuvuodeksi herättikin vilkasta keskustelua. Selvää kuitenkin oli, että kävijöiden mielestä näyttelyt kaipasivat uudistamista. 

Museolta toivottiin esimerkiksi koulujen esittelyä sekä monipuolisempaa näkökulmaa paikallisiin yrityksiin. Näyttelyideoita tuli vaikka millä mitalla, esimerkiksi tukkilaiskulttuurin esittelyä toivottiin. Nähtiinkin tärkeäksi, että museossa käsiteltäisiin yleisiä aiheita, mutta Sastamalan näkökulmasta.

Reki keräsi myös suosiota
Esineiden ja asioiden ”laputtaminen” kiinnostaviin ja ei-kiinnostaviin oli suosittu aktiviteetti. Monen mielestä esineet olivat hyvin kiinnostavia, mutta kritiikkiä herätti se, että esineiden taustasta ja käyttötarkoituksesta ei kerrota tarpeeksi. Selväksi tuli, että museolle kaivataan omaan arkeen linkittyviä asioita: miten ennen asuttiin, syötiin ja niin edelleen. Asiat onkin varmasti selitettävä jatkossa tarkemmin: enää ei riitä se, että esillä on juustomuotti. Pitää myös kertoa tarina esineen taustalla ja vieläpä kiinnostavasti.


Suosituimmat esineet museossa olivat usein isoja ja selkeitä kokonaisuuksia: myllyn pienoismalli, reki, jauhinkivet, savupirtti, astiat ja kangaspuut. 

Kaikista suosituin oli kuitenkin 1900-luvun alusta peräisin oleva Ericssonin puhelin.

Ericsson 1900-luvun alusta
Miksi juuri puhelin? Puhelin kuvaa ehkäpä edistystä ja nostalgiaa samaan aikaan: Puhelimet ovat muuttuneet paljon, mutta silti puhelimessa puhuminen on kaikille tuttua. Esine on satavuotias, mutta käyttötarkoitus voidaan helposti ymmärtää. 

Moni muu esine jäi ehkä lapuitta sen takia, että käyttötarkoitusta on hankala sijoittaa omaan elämään. Tässä onkin museon haaste: esitellä myös nykyihmiselle vieraita esineitä, mutta niin, että mennyt aika tulee ymmärrettäväksi.




31.5.2013

Mikä uudistus?


Sastamalan seudun museo sijaitsee upealla paikalla Liekoveden rannan läheisyydessä. Museolla on mittavat esine-, valokuva- ja arkistokokoelmat, joista ammentaa aineistoa muun muassa näyttelyihin. Paikallismuseo tuntuu olevan paikkakuntalaisille rakas aarreaitta. Paikka, jossa tutustutaan menneisyyteen.

Miksi museo kuitenkin tarvitsee uudistamista? Tosiasia on, että museon ovet ovat käyneet viime vuosina yhä harvenevaan tahtiin. Näyttelyt ovat iäkkäitä ja navettarakennus ei ole esimerkiksi pyörätuolilla liikkuville kävijöille saavutettava. Museo kaipaa näyttelyiden uudistamista, uusia toimintamalleja ja entistä tiiviimpää yhteistyötä paikallisten ihmisten kanssa.

Sastamalan seudun museon avaamisesta tulee kuluneeksi 80 vuotta kesällä 2013. Juhlavuoden kunniaksi ryhdytään luomaan museon tulevaisuuskuvaa. Museon uudistamisen suunnittelussa tarvitsemme juuri sinun apuasi. Millainen olisi sinun mielimuseosi?


Tervetuloa tekemään kanssamme historiaa!