25.11.2015

Koulunkäyntiä keisarin ajasta peruskouluun


Muistolan koulu aloitti toimintansa 1895. Alkuvuosina koulu toimi vuokrahuoneissa, mutta oma koulurakennus valmistui 1900. Ensimmäisen koulusalin kalustus sisälsi kahdenistuttavia pulpetteja, opettajan pöydän ja taulun. Muita välineitä olivat ”harmooni, 5 seinäkarttaa, koulutelluurio, anatomisia ja eläintieteellisiä kuvatauluja, helmitaulu, Singerin perheompelukone, veistomallikokoelma, kaksi höyläpenkkiä, 12 oppilaan käsityökalut ja Bonsdorffin mittausopilliset havaintovälinekappaleet”.

Ennen Suomen itsenäistymistä koulusta oli lomaa esimerkiksi keisarin nimi-, syntymä- ja kruunajaispäivinä, attentaatista pelastumisen päivänä ja keisarin puolison merkkipäivinä.

Ensimmäisenä lukuvuotena annettiin numeroita 22 eri aineesta. Käytös, ahkeruus ja tarkkuus arvioitiin erikseen. Ensimmäisenä lukuvuonna oppilaita oli 73 8-14-vuotiasta ja päästötodistuksen sai 1 poika ja 6 tyttöä. Lukukausimaksu oli 1 markka, josta köyhät oli vapautettu. Oppikirjoja ei alkuvuosina paljoa ollut saatavilla. Uskonnon oppikirjoina toimivat Uusi Testamentti, Lutherin katekismus ja Svebiliuksen selitykset. Laulussa opetettiin C-duuri, 30 virttä ja 15 hengellistä laulua ja Rikströmin kanteleen 12 laulua. Historiaa kerrottiin Topeliuksen Maamme -kirjasta. Maantiedon kurssilla oli läpikäyty Suomi ja Venäjä. Äidinkieli oli sisälukua, oikeinkirjoitusta ja kotoharjoituskirjoitusta sekä Niemen järjestelmän mukaista kaunokirjoitusta. Laskento sisälsi peruslaskutoimitukset ilman jakolaskua.

















Äitienpäivän viettoa Muistolan koululla. Kuva: Sastamalan seudun museo.

Muistolan alakoulu valmistui vuonna 1930. Sotien jälkeen oppilaiden määrä kouluissa lisääntyi suurten ikäluokkien ja siirtoväen lasten myötä. Muistolan uusi koulu valmistui pappilan alueelle vuonna 1953. Vuoden 1955 alueliitoksessa Vammalan kauppala sai osan Muistolan ja Kirkonkylän koulupiireistä sekä niiden kaikki koulurakennukset Muistolan vanhaa koulua lukuun ottamatta. Muistolan piiri päätettiin oppilasluvun kasvun toivossa säilyttää, koska piirillä oli uusi juuri valmistunut koulukin, mutta opetusta ei toistaiseksi järjestetty Muistolan piirissä. Oppilaat saivat käydä Vaununperällä ja Kaukolassa. (Piilonen 1969, 139-140.)

1960-luvulla Tyrvään kuten muunkin maaseudun koulut alkoivat suurten ikäluokkien käytyä koulunsa autioitua. Oppilasluku kääntyi vuodesta 1959 lähtien tasaiseen laskuun. (Piilonen 1969, 141.)

Syksyllä 1968 kuusivuotisen kansakoulun pohjalle rakentuvan kolmivuotisen yläasteen ensimmäinen vuosikurssi pääsi alkamaan. Yksitoista kuntaa oli aloittanut kokeilun vuotta aikaisemmin ja seitsemän kuntaa aloitti sen samaan aikaan kuin Tyrvää, Karkku ja Vammala. Tyrvää ei ollut ensimmäinen, mutta ensimmäisiä koekenttiä edettäessä kohti yhdeksänvuotista peruskoulua, jonka oli määrä tarjota kaikkea sitä, mitä kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu ennen. (Piilonen 1969, 143.)

Lähteet:

Inna, Jouni: Muistolan koulu 1895-1995, historiikkia koulun vaiheista 100 vuoden ajalta. Julkaisematon.

Piilonen, Juhani 1969: Kunnallishallintoa kuttupitäjässä. Tyrvään kunta 1869-1968. 

Outi Lähteenlahti
Projektityöntekijä
Sastamalan seudun museo ja Pukstaavi

Lisää Muistolan koulun ja koulunkäynnin historiasta Rihvelitaulusta tablettiin - Muistolan koulu 120 vuotta -näyttelyssä Sastamalan seudun museossa tämän vuoden ajan. 


Näyttely on talvikaudella avoinna tilauksesta, ota yhteyttä info(at)pukstaavi.fi, 010 321 2950.

Näyttely on myös avoinna yleisölle hiihtolomien aikaan
ke–la 24.2.–27.2. klo 12–16, ke–la 2.3.–5.3. klo 12–16

 0.–6.-luokkalaisille koululaisryhmille voi varata tutustumisajan näyttelyyn
15.2.–19.2. klo 8–14 väliselle ajalle 9.2. mennessä Pukstaavin infosta. Varaa tutustumiseen n. 45 minuuttia. 

Näyttelyyn on vapaa pääsy.



18.9.2014

Terhokerho roskapeikon maailmassa


”Onpa kamalaa sotkua!” Sastamalan seudun museon pihaan lennähtänyt vaaleanpunaiseen tyllihameeseen pukeutunut ja taikasauvoin varustautunut keijutyttö kauhistuu. Pihan ruohokenttä on täynnä sikin sokin heiteltyjä maitopurkkeja, pizzalaatikoita, vessapaperirullan hylsyjä ja sanomalehtipaperia.  Vihreähattuinen peikko ja hänen apulaisensa kutsuvat muitakin lapsia ihmettelemään pihassa vallitsevaa sekamelskaa.  Kohta kasassa on piiri, jossa käsi kädestä toisiaan pitävät pienet ja isot. Pieni tyttö katsoo varovasti sivullaan seisovaa aikuista silmiin ja hymyilee.

Peikkotyttö alkaa lukea tarinaa:
Olipa kerran suuri tammi, jonka alle kylän lapset kokoontuivat leikkimään. Vanhan tammen oksat ulottuivat laajalle ja antoivat lempeää suojaa auringon paahteelta tai yllättäviltä sadekuuroilta. Talvella sen oksistossa pesivät oravat, kesällä leijailivat kirjavat perhoset  nurmikolla sen ympärillä. Tammen ympärille oli pudonnut terhoja, joita oravat ja lapset kilvan keräilivät. Terhot kun sopivat niin moneen leikkii. Niinpä paikkaa alettiin kutsua terhokerhoksi.

Sastamalan Seudun museo toimii tänä talvena kotina maksuttomalle terhokerholle, joka kokoontuu keskiviikkoisen klo 17.30-19.00. Tämän illan aiheena oli roskapeikon maailma. Kerholaiset tutustuivat leikin kautta roskiin, kierrätykseen ja tavaroiden uusiokäyttöön.

Terhokerhoon saavat tulla kaikenikäiset ja monet sukupolvet yhtä aikaa, leikkimään ja viettämään kiireetöntä yhteistä aikaa. Mukaan saa tulla yksin, yhdessä perheen tai vaikka kummi – tai lastenlasten kanssa. Kerho on osa Koko Suomi leikkii – hanketta, jonka tarkoitus on innostaa kaikenikäisiä suomalaisia leikkimään yhdessä ja vahvistaa siltaa sukupolvien välillä.    

Kerhon lopuksi jokainen kertoo, mikä oli tänään kivointa. Erään mummon mielestä piiri pieni pyörii-leikki, joka herättää paljon muistoja elämän varrelta.  Piirileikkiä toistetaan monta kertaa illan aikana; ehkä se elää lasten leikeissä koko seuraavan viikon.  Piirin keskellä leikkiä katselee ruukkuun istutettu tammentaimi.


Tervetuloa mukaan!  Ensi kerralla 24.9.  Terhokerhon aiheena ovat lempikirjat.

Kirjoittaja
Elina Haapanen

3.9.2014


Terhokerhoja ja muita koko perheen ilmaistapahtumia Sastamalan seudun museon syksyssä

Tänä syksynä Sastamalan seudun museossa leikitään yhdessä, muistellaan ja tutkitaan museon kuva-arkistojen aarteita ja selaillaan eri aikojen aapiskirjoja.


Syyskauden ohjelman avaa kaikenikäisten Terhokerho,
joka on osa Koko Suomi Leikkii -hanketta.

Kerhot ovat kaikille avoin kohtaamispaikka, jossa lapset, eläkeläiset ja muut aikuiset voivat leikkiä ja viettää aikaa yhdessä. Niitä järjestävät yhteistyössä SPR, MLL ja Sastamalan seudun museo. Terhokerhot kokoontuvat joka keskiviikko 3.9.–26.11. kello 17.30-19.00 Sastamalan seudun museolla ja niihin on vapaa pääsy.  

Löydät ohjelman ja lisätietoa vaikkapa täältä.


Keskiviikkoisin 1.10.–26.11. museolla kokoontuu myös Sastamalan opiston uusi muistelupiiri
”Pas muistelle!”, klo 14.00–16.30. Piiriä vetävät Armi Hohko ja Sanna Asikainen. Kurssille ilmoittaudutaan opiston kautta.

Uutuutena museolla järjestetään syksyllä tapahtumalauantaipäiviä eri teemoista.

Lauantaina 13.9. tutkitaan museon kuva-aarteita, la 11.10. teemana on Koulunkäynti ennen ja nyt ja la 8.11. luvassa on koko perheen kekrijuhlat. Kaikki tapahtumat ovat klo 14–16, ne sopivat kaikenikäisille ja niihin on vapaa pääsy.

Lue lisää Sastamalan seudun museon sivuilta.




8.–11.10. Sastamalan seudun museon Olotilassa on esillä Aapiskirjanäyttely, joka on koottu kiikoislaisen Ritva Vainionpään aapiskirjakokoelmasta.  Näyttelyssä voi vapaasti  lehteillä vaikka omasta lapsuudestaan tuttuja aapiskirjoja. Myös näyttelyyn on vapaa pääsy.

Koko syksyn ajan Sastamalan seudun museolla kokoontuu myös nuorten Samaa katua hankkeen teatterityhmä, jossa sastamalalaiset nuoret valmistavat yhdessä esityksen pohtien omaa elämäänsä ja paikkakuntaansa. Esityksen ensi-ilta on la 6.12. klo 15.00.
Katso lisää Samaa katua –hankkeesta: www.facebook.com/samaa.katua.

16.6.2014


Itte elettyä historiaa






















Sastamalan seudun museo uudistuu! Tule sinäkin mukaan.

Sastamalan seudun museo on yli 80-vuotias kulttuurihistoriallinen museo, joka esittelee ja tallettaa paikkakunnan historiaa. Museon toiminnan tavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa seudun asukkaiden ymmärrystä kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään.
Paikallismuseo muuttuu yhteisönsä mukana. Vaikka museon perustehtävä pysyy samana, tapa toteuttaa sitä muuttuu. Sastamalan seudun museokin uudistuu, ja ensimmäinen askel on Olotilan avaaminen. Olotila on paikka tarinoille, muistoille ja kertomuksille elämästä tällä seudulla ennen ja nyt. Olotilassa voit jakaa omia arkisia kokemuksiasi ja esimerkiksi lempiruokiin, kotiin tai koulunkäyntiin liittyviä muistojasi: Mitä koulun pihalla leikittiin? Millainen oli ensimmäinen työpaikkasi? Millaisia muistoja sinulla on syntymäpäivistä tai kesäisistä uintiretkistä? Lapset ja isovanhemmat voivat yhdessä tutkia omaa menneisyyttään ja jakaa muistoja esimerkiksi siitä, millaista koulunkäynti oli ennen vanhaan ja millaista se on nyt.

Museossa on esillä muisteluun innostavaa materiaalia, kuten valokuvia ja arkistoaineistoa. Voit osallistua paikallishistorian tallentamiseen kertomalla, mitkä seudun tapahtumat, ihmiset ja maisemat ovat olleet juuri sinulle tärkeitä. Jonkun mielestä tärkeitä ovat kutut, juustot ja kirkot, toisen mielestä luonto ja ihmiset: ”Mettä vihreetä, veten sinistä, ernomasen uljasta ruakaa, nin ja uljaita ihmisiä”.

Uuden museon perusajatus on, että kokonaiskuva paikallishistoriasta rakentuu yksittäisten ihmisten elämänhistorioista ja virallisesta historiankirjoituksesta yhdessä. Paikallismuseo on paikallisten ihmisten oma museo, ja haluamme kehittää museota toiveiden mukaisesti. Olet sitten koululainen, ikäihminen, kesäasukas, paluumuuttaja tai perustyrvääläinen, tule mukaan kehittämään uudenlaista, elävää ja tekevää museota!

Kesällä meillä myös tapahtuu kaikenlaista!
Katso ohjelmatiedot täältä.

Käykäähän kyläilemässä!


19.12.2013

Jouluisia kuvia museon arkistosta



Opettaja Nokkalan perhe jouluna 1900-luvun alussa. Kuvaaja Kalle Havas.

Valokuvaaja Herman Lehdon perhe jouluna 1900-luvun alussa. 

Pelastusarmeijan joulupata Jokisen kulmalla Puistokadun ja Onkiniemenkadun kulmassa. 

Puistokatu jouluvalaistuksessa vuonna 1964.


13.11.2013

Upeita hattuja ja koristeellisia kauluksia


Hivenen kateellisena katselen vanhoja valokuvia. Naiset pukeutuivat erittäin kauniisti ja tyylikkäästi 1800-luvun lopulla. Hatut olivat korkeita tai leveitä ja koristeltu nauhoin, rusetein, kukin ja pitsein. Täyspitkien leninkien istuvaa miehustaa ja olkapäitä korostivat monenlaiset rypytykset, taitokset ja näyttävät leikkaukset. Pääntietä kehysti leveä kaulus, jota vielä korostettiin rusetein, huivein tai pitsein. Kuvittelen elämän silloin olleen pelkkää juhlaa, menneen maailman lumoa. Myös miehet olivat komeita valkoisissa korkeissa kauluksissaan ja solmukkeissaan tai ruseteissaan. Kellonperät välkähtelivät liivien etumuksilla, kun he eskorteerasivat daamejaan.

Kuvassa toinen oikealta Hilja Henrikson, Tanskan matkalla 1912.

Silloin valokuvaan tälläydyttiin hienoksi. Laitettiin parasta päälle. Miltä mahtaisi tuntua istua tässä tietokoneen ääressä töissä, kun kutreilla keikkuisi hattu ja täyspitkä leninki kahisisi jaloissa. Ehkä nämä joka suuntaan joustavat housut, t-paita ja villatakki ovat sittenkin paremmat tälle kropalle.

Oikealla Hilja Henrikson.

Näiden upeiden vanhojen valokuvien seuraan pääsin, kun tulin Sastamalan seudun museolle digitoimaan valokuvakokoelmaa. Museon kuvakokoelma kertoo seutukunnan historiasta ja menneisyydestä; henkilöistä, rakennuksista, elinympäristöstä ja työtavoista. Hienommin sitä sanotaan kulttuuriperinnöksi, jota kuvakokoelma siis osaltaan säilyttää. Digitoimalla valokuvat, ne saadaan aikanaan helpommin suuren yleisön selailtaviksi. Digitoitujen kuvien käyttö vähentää alkuperäisten kuvien käsittelyä ja siitä aiheutuvaa kuvien kulumista ja mahdollista vaurioitumista.


Eläinlääkäri Aarne Aarno Vammalasta vasemmalla.

Työssäni siirrän museon vanhaa, jo olemassa olevaa kuva-arkistoa sähköiseen muotoon tietokantaan. Kuvia on tuhansia ja taas tuhansia. Työsarkaa siis riittää. Poimin arkistolaatikosta kuvat ja niihin liittyvät luettelointikortit ja hipsuttelen tietokoneen äärelle. Kuvia pitää käsitellä varoen, eikä niihin pidä jättää sormenjälkiä. Ensin skannaan kuvat tavallisella tasoskannerilla. Skannattaessa kuvia ei mitenkään käsitellä tai parannella, vaan ne siirretään tietokantaan sellaisenaan. Seuraava vaihe on naputella luettelointikortissa olevat kuvaan liittyvät tekstit tietokantaan kuvan yhteyteen. Ne vastaavat kysymyksiin kuka/mikä, mitä, missä ja milloin. Luettelointikortin teksteissä kerrotaan kuvan aihe, kuvanottoaika ja –paikka, kuvan ottaja ja muita mahdollisia lisätietoja.


Viola ja Martta Jaatinen.

Lopuksi teen kuvien asiasanoituksen. Asiasanoilla kuvaillaan kuvassa olevia keskeisiä asioita. Sanat poimitaan sitä varten tehdystä sanastosta ja niiden tarkoitus on helpottaa tiedonhakijaa löytämään tietokannasta haluamiaan kuvia. Sanoja valitessani katson kuvia eri näkökulmista, yritän asettua tiedonhakijan asemaan ja kuvitella mihin hakijan tarpeeseen tämä kuva voisi vastata. Joskus etsin lisätietoja tai tarkistan asioita muista lähteistä ja silloin loistavana apuna on museon upeasti järjestetty käsikirjasto.

Tunnistamaton perhe.

Näiden paikallisten valokuvien kautta minullekin tulee vähitellen tutummaksi äitini kotiseudun historia. Vastaani on tullut jopa muutamia sukuuni liittyviä kuvia, yllätys, yllätys. Kuinka mahtaa olla sinun sukusi kuvien kanssa?

Tunnistamaton nainen ja lapset.

 
Jos etsit vanhoja kuvia vaikka sukututkimukseen liittyen tai tarvitset kuvan  johonkin julkaisuusi tai olet muuten vaan kiinnostunut seutukunnan vanhoista kuvista, museon kuvakokoelma on käytettävissä. Ota yhteyttä Maria Pietilä p. 010 3212 950 (Pukstaavi/vaihde).

Raija Lemmetty
Sastamalan seudun Museo




Vasemmalla Hilda Hinkkala, poliisikonstaapeli
Jahvetti Hinkkalan vaimo Karkusta.

Hilja Grönblom. Mikä vuosi?

Havakset, Kaislat ja Salmivaarat.

Ville Aaltonen eli "Kirinä-Ville" Tyrvään Nuupalasta. 
Koulutyttöjä juhla-asuissaan. Ketä ja milloin?



Mannekiiniesitys Vammalan ammattikoulussa 1959.
Keitä ovat mennekiinit?
 

 

 

26.9.2013

Kuvia museon arkistosta

Etsimme arkistosta valokuvia, jotka liittyvät syksyisiin töihin ja toimiin. Syksyllä maa kynnetään talvilepoon. Koulut alkavat. Samoin alkavat erilaiset opintokerhot ja -kurssit. Urheilu- ja harrastustoiminta aktivoituu, ja uusia harrastuksiakin aloitetaan. Syksyllä sisustetaan myös kotia. 


Miehiä ja hevosia peltotyössä Vatajan kylän Hannulan pelloilla.

Talouskurssilaisia Haunian talon portailla Tyrvään Leiniälässä.

Hopun koulun oppilaita 1940-luvun lopulla.

Nimismies Vilho Junnilan kodin sisustusta Vammalan Saarikadulla.

Tyrväällä järjestettiin pyöräkilpailut 2 kilometrin matkalla vuonna 1900. Edessä vasemmalla kilpailun järjestäneen urheiluseuran johtaja asemapäällikkö A.F. Savonius ja kilpailun voittaja Hannes Jokinen. Voittajan aika oli 3.44. Toiseksi tuli Kalle Virtanen (3.48) ja kolmanneksi Oskar Järvinen (3.59).  

Jos sinulla on kuviin liittyviä lisätietoja, voit lähettää niitä osoitteeseen sastamalan.museo(a)sastamala.fi.